Yleisimmät laboratoriotutkimukset tehdään verestä, virtsasta, ulosteesta, hengitysteistä, kudoksista ja soluista sekä sieni- ja märkänäytteistä. Lisäksi otetaan bakteerien seulontanäytteitä sekä gynekologisia näytteitä. Näiden tutkimusten avulla voidaan varmistaa jokin tauti tai poissulkea se. Tutkimukset auttavat myös hoidot määrittelyssä, seurannassa ja toisaalta myös seulonnassa. Lääkäri määrää tutkimuksiin yleensä vain silloin, jos hän näkee sen tarpeelliseksi kokonaiskuvan hahmottamisessa. Siksi lääkäri saattaa myös tehdä päätöksen, että näytettä ei tarvitse ottaa.
Mitä yleisimmät laboratoriotutkimukset kertovat?
Verestä voidaan selvittää erilaisia tulehduksia, elimistön kuivumista, anemiaa, verisairauksia sekä veren solujen määrää. Veri on myös ratkaisevassa asemassa silloin, kun selvitetään sydämen, maksan ja munuaisten toimintaa. Myös virtsanäytteen avulla tutkitaan tarkemmin munuaisten tilaa. Sillä selvitetään myös virtsarakon ja -teiden kuntoa. Ulostenäytteistä saadaan selville esimerkiksi ripulitaudin aiheuttaja. Näitä ovat muun muassa kampylobakteeri sekä norovirus. Ulostetutkimus selvittää myös ruoansulatuskanavan piilevää verta.
Hengitysteiden laboratoriotutkimukset kertovat hengitystiesairauksiin kohdistuvista bakteereista sekä solulöydöksistä. Näytteitä voidaan ottaa nenänielu-, nielu tai yskösnäytteenä. Näitä käytetään selvittämään mahdollisia allergioita tai infektioita. Kudosnäytteitä voivat olla ihonäytteet esimerkiksi poistetut luomet, joista patologi antaa lausunnon. Kasvaimesta otetaan biopsia eli koepala. Sieninäytteet otetaan pinnallisesti. Ne kohdistuvat ihoon, kynteen, karvoihin tai korvaan. Syvämärkänäytteet puolestaan voidaan ottaa leikkaushaavasta tai kroonisesta haavainfektiosta. Niille tehdään bakteeriviljely sekä herkkyysmääritys.
Kokeet terveydentilan tutkimiseen
Laboratoriotutkimukset ovat hyvin keskeisessä asemassa silloin, kun selvitetään potilaan terveydentilaa. Ne myöskin auttavat taudinmäärityksissä samoin kuin siinä, miten hoito edistyy ja toisaalta, miten lääkitys tehoaa. Onkin todettu, että lähes 70% diagnooseista, joita lääkärit tekevät, perustuvat laboratoriotuloksiin. Kuten jo aiemmin todettiin, että lääkäri ei lähetä laboratoriotutkimuksiin, jos hän kykenee tekemään taudinmäärityksen ilman tutkimuksia.
