Punasolujen tehtävä on kuljettaa happea keuhkoista kudoksiin veren mukana. Punasolujen keskitilavuus kertoo anemioista, vitamiininpuutteista ja esimerkiksi alkoholin runsaasta käytöstä. Punasolujen keskitilavuutta tutkitaan E-MCV arvolla. MCV arvoa käytetään rinnakkain muiden punasoluindeksien kanssa. Kun MCV arvo on pieni, myös punasolut ovat pieniä ja kalpeita. Viitteiden alapuolella oleva arvo saattaa johtua esimerkiksi raudanpuuteanemiasta, tulehduksien aiheuttamista anemioista tai hemoglobinopatioista.
Viitearvoja suurempi punasolujen keskitilavuus
Viitearvoja suurempi MCV arvo voi kertoa megaloblastisesta anemiasta eli B-vitamiinin tai folaatin puutteesta, alkoholin runsaasta käytöstä, maksasairaudesta, kilpirauhasen tai luuytimen vajaatoiminnasta. MCV arvo kasvaa myös tupakoidessa, raskaana ollessa ja ikääntyessä. Jos näytteen analysoiminen viivästyy, myös se saattaa nostaa MCV arvoa. E-MCV arvo kuuluu perusverenkuvaan ja on yksi yleisimmistä tutkimuksista.
Laboratoriotutkimusten tulkinta kuuluu lääkärille tai muulle ammattilaiselle, mutta usein tutkimuksen kohde ei jaksa odottaa lääkärin aikaa, vaan tulkitsee tuloksia itse. Tässä avuksi voi olla laboratoriokäsikirja, joka on tutkimusohjekirja ja kertoo selkeästi, mitä milläkin testillä testataan ja millaiset ovat testin viitearvot. Viitearvojen tulkinnassa tulee huomioida myös tutkittavan ikä ja sukupuoli. Muistathan myös sen, ettei viitearvoista poikkeava tulos tarkoita automaattisesti sairautta.
Punasolujen historia ja rakenne
Punasolut löysi vuona 1658 hollantilainen Jan Swammerdam käyttämällä mikroskooppia. Ihmisen punasolu on tumaton, litteä ja muodoltaan kiekkomainen solu. Kaikista veren soluista noin 99% on punasoluja. Niiden keskihalkaisija on vain kahdeksan mikrometriä ja se mahtuu läpi pienimmästäkin hiussuonesta. Punasolujen punainen väri tulee hemoglobiinista, siksi esimerkiksi raudanpuutteessa se on tavallista kalpeampi. Ne muodostuvat luuytimessä ja niitä syntyy kokoajan miljoonittain.
