Kuumemittari kuuluu jokaisen kodin lääkekaappiin. Talvella, kun flunssat ja muut hengitystieinfektiot kiertävät, mittaria tarvitaan usein juuri silloin, kun apteekkiin ei huvita lähteä. Kuumeen mittaaminen kertoo, onko elimistö reagoimassa tulehdukseen, ja mittaustulos on hyödyllistä tietoa myös silloin, kun soitat terveysneuvontaan. Tässä artikkelissa käymme läpi eri mittarityypit ja sen, miten mittaus tehdään luotettavasti.
Mittarityypit lyhyesti
Kotikäyttöön on tarjolla muutamaa erilaista kuumemittaria:
- Digitaalinen kosketusmittari on edullinen ja yleinen perusmittari. Sillä voi mitata lämmön kainalosta, suusta tai peräsuolesta mittarin ohjeen mukaan. Joustavakärkinen malli on mukavampi esimerkiksi lapsille.
- Infrapunakorvamittari mittaa lämmön tärykalvon läheltä muutamassa sekunnissa. Mittaus on nopea, mutta tekniikka vaatii harjoittelua, jotta mittapää osuu oikeaan kohtaan.
- Infrapunaotsamittari mittaa lämmön otsan iholta, usein jopa koskematta. Se on kätevä nukkuvan lapsen mittaamiseen, mutta ympäristön lämpötila ja ihon kosteus voivat vaikuttaa tulokseen.
Mittaria valitessa kannattaa miettiä, kuka sitä käyttää. Lapsiperheessä nopea ja helppo mittari on usein käytännöllisin, kun taas aikuisten kotona edullinen digitaalinen perusmittari riittää hyvin. Elohopeamittareita ei enää myydä, joten jos kaapissa on vielä vanha lasinen elohopeamittari, se kannattaa viedä vaarallisen jätteen keräykseen.
Löydät eri malleja kuumemittarien valikoimasta. Esimerkiksi Apteq digitaalinen kuumemittari joustava on joustavakärkinen perusmittari kotiin.
Mistä lämpö kannattaa mitata?
Mittaustapa vaikuttaa lukemaan, sillä kehon lämpötila vaihtelee eri kohdissa. Kainalosta mitattu lämpö on yleensä hieman alempi kuin suusta tai peräsuolesta mitattu. Siksi on tärkeää:
- käyttää aina samaa mittaria ja samaa mittauskohtaa, kun seuraat lämmön kehitystä
- kertoa terveydenhuollon ammattilaiselle, mistä ja millä mittarilla lämpö on mitattu
- noudattaa mittarin käyttöohjetta, sillä mittausaika ja tekniikka vaihtelevat malleittain.
Pienten lasten kohdalla lämmönmittaustavasta kannattaa kysyä neuvolasta tai apteekista, sillä suositukset vaihtelevat iän mukaan.
Vinkit luotettavaan mittaukseen
Muutama yksinkertainen asia parantaa mittauksen luotettavuutta:
- Odota noin puoli tuntia ruokailun, juomisen, saunomisen tai liikunnan jälkeen ennen kuin mittaat lämmön.
- Kainalomittauksessa kuivaa kainalo ja pidä käsivarsi tiiviisti kylkeä vasten koko mittauksen ajan.
- Otsamittarilla mittaa sisätiloissa, kun iho on kuiva eikä henkilö ole juuri tullut kylmästä ulkoilmasta.
- Mittaa tarvittaessa kahdesti ja kirjaa lukemat ylös kellonajan kanssa.
- Puhdista mittarin kärki käytön jälkeen valmistajan ohjeen mukaan, erityisesti jos mittaria käyttää useampi perheenjäsen.
Vaihda paristo, kun mittari ilmoittaa sen olevan vähissä. Heikko paristo voi aiheuttaa virheellisiä lukemia.
Kuumetta seuratessa yksittäistä lukemaa tärkeämpää on usein kokonaiskuva. Kirjaa ylös lämmön lisäksi muut oireet, kuten yskä, kurkkukipu tai vatsaoireet, sekä mahdollisesti otetut kuumelääkkeet ja niiden ottoaika. Kuumelääke laskee lämpöä hetkellisesti, joten lämpö kannattaa mitata ennen seuraavaa annosta, jos haluat tietää, miten kuume kehittyy. Näistä tiedoista on apua, jos joudut ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon.
Milloin hakea apua?
Kuume on elimistön tavallinen tapa reagoida infektioon, ja aikuisen lyhytkestoinen kuume menee usein ohi levolla ja riittävällä nesteytyksellä. Ota kuitenkin yhteyttä terveydenhuoltoon, jos kuume on korkea tai pitkittyy, jos olo heikkenee selvästi tai jos kuumeeseen liittyy esimerkiksi hengitysvaikeuksia, sekavuutta, niskan jäykkyyttä tai ihottumaa. Vauvojen, iäkkäiden ja pitkäaikaissairaiden kohdalla apua kannattaa hakea herkemmin. Kuumelääkkeiden käytöstä voit kysyä neuvoa apteekista. Kiireettömissä tilanteissa neuvoja saa myös terveysneuvonnan puhelinpalvelusta.
