Laboratoriotutkimukset

Laboratoriotutkimukset - mitä tulisi tietää?

Täällä kerromme tarkemmin laboratoriotutkimuksista ja näytteenottokeskuksista. Näytteenottokeskus tarjoaa monipuolisesti erilaisia näytteenottopalveluja. Prosessi toimii useimmissa tapauksissa seuraavasti: ensin käydään lääkärin vastaanotolla, josta saadaan lähete näytteenottoon. Seuraavaksi varataan aika laboratorioon ja käydään ottamassa näyte. Lopuksi saadaan tulokset, jotka käydään läpi lääketieteen ammattilaisen kanssa tai itsenäisesti. Verinäytteiden lisäksi laboratoriossa voidaan tehdä muun muassa allergiatutkimuksia Prick-ihopistokokeella, tutkia erilaisia gynekologisia näytteitä tai tutkia sydänfilmi eli EKG. Tällä sivustolla tutustumme tarkemmin erilaisiin laboratoriotutkimuksiin, ja mitä niistä tulisi tietää. Tämä voi auttaa sinua valitsemaan oikean tutkimuksen itsellesi. Esittelemme myös, mitä lyhenteet ja kirjainyhdistelmät laboratoriokokeiden tuloksissa tarkoittavat.

Käymme myös läpi yleisimmät laboratoriotutkimukset ja miten niihin tulisi valmistautua. Laboratoriokoe otetaan yleensä verestä, mutta aina verikoe ei ole tarpeen, vaan tilanteesta ja oireista riippuen voidaan tarvita erilainen näyte.

Laboratoriokoe - yleisimmät tutkimukset

Yleisimpiä tutkimuksia ovat esimerkiksi kilpirauhastutkimukset, munuaisten toimintatutkimukset, maksatutkimukset, perusverenkuvatutkimus, rasvatutkimukset ja kolesterolin mittaus, sydänfilmi eli EKG, tulehdusarvotutkimukset, veren INR-seurantatutkimus, verensokeritutkimukset ja virtsan bakteeriviljelyt. Näistä kaikkein yleisin on verinäytteellä otettu perusverenkuvatutkimus. Perusverenkuva lyhennetään B-PVKT.

Perusverenkuva on yleisimpiä tutkimuksia, sillä sen avulla voidaan paljastaa useita erilaisia sairauksia tai häiriöitä. Se voi antaa tietoa muun muassa erilaisista vuodoista, tulehdustiloista sekä ravinnon saantiin ja sen imeytymiseen liittyvistä seikoista. Perusverenkuvassa mitataan myös trombosyytit, jotka lyhennetään muotoon B-Trom. Trombosyyttejä eli verihiutaleita tarvitaan verenvuodon tyrehdyttämisessä ja veren hyytymisessä.

Miten viitearvoja tulkitaan?

Laboratoriotutkimuksen tuloksia voi verrata oman iän ja sukupuolen mukaisiin viitearvoihin. Tulokset olisi hyvä käydä läpi lääketieteen ammattilaisen kanssa, mutta aina tähän ei ole mahdollisuutta. Viitearvoja voi kuitenkin itsekin verrata ja katsoa, mihin kohtaan asteikkoa omat arvot sijoittuvat. Viitearvot ovat yleensä samat kaikissa laboratorioissa, mutta pieniä laboratoriokohtaisia eroja voi olla johtuen erilaisista tutkimusmenetelmistä.

Onneksi laboratoriokäsikirja auttaa tuloksen tulkitsemisessa. Sivustomme sisältää monipuolista tietoa erilaisista tutkimuksista ja niiden tulkinnasta. Laboratoriotuloksiin on aina merkitty näytteen viitearvot, johon omia tuloksia verrataan. Viitearvot ovat usein merkitty sulkuihin heti oman tuloksen jälkeen. Mikäli tulos ylittää tai alittaa annetun viitearvon, on se usein merkitty tähtimerkillä tulosten viereen.

Tietopaketti laboratoriotutkimuksista - yhtyneet laboratoriot

On hyvä kuitenkin muistaa, että ei ole olemassa täysin selkeää rajaa sille, mikä arvo on normaali. Siksi ylipäätään puhutaan viitearvoista, eikä normaaliarvoista. Saatu tulos voi poiketa viitearvoista olemalla hieman yli tai ali, ja potilas voi silti olla terve. Tällaisissa tapauksissa näytteenottokeskus voi pyytää uusimaan testin tietyn ajan kuluessa. Sivustomme yhtyneet laboratoriot pyrkii jakamaan aiheesta tietoa, jotta tuloksia osattaisiin paremmin tulkita itse ja tarvittaessa hakeutua uusiin tutkimuksiin tai lääkärin puheille.

Omia viitearvoja täytyy verrata oman iän ja sukupuolen mukaisiin arvoihin, jotta tulos olisi luotettava. Laboratoriotutkimukset ja niiden tulokset ovat eri vastasyntyneille, lapsille, aikuisille, miehille ja naisille. Näytteenottokeskus voi vaatia lääkärin lähetteen ennen tutkimuksiin tulemista, mutta monet tarjoavat kattavia laboratoriotestejä myös ilman lähetettä. Oma terveys kiinnostaa nykyään yhä useampia, joten kattaville terveystarkistuksille on kysyntää.